Se olis nyt sitten niinkun lomat lusittuna ja huomenna paluu arkeen. Ihana paluu ihanaan arkeen! Ihmiselle, joka rakastaa rutiineja, neljän viikon aikatauluton elämä on tietenkin hyvää vaihtelua ja rentoutumista, on se aika raskastakin varsinkin kun ei vaan löydy mitään hommaa. Joten enemmän kuin mielelläni palaan taas niihin 2h töitä-kahvipaussi-2h töitä-ruokkis-2h töitä-kahvipaussi-2h töitä-kotiin-päiviin. Samalla ihanaa kun voi oikeasti taas odottaa syksyä. SItä, että puissa on viittä eri väriä, hyttyset ei lentele ja voi alkaa taas ilman tuskan hikeä käyttämään farkkuja ja huppareita. En tiedä mistä se johtuu, kun kesä on minulle aina niin tuskallista aikaa. Varsinkin pitkät hellejaksot kysyy luonnetta. En ole koskaan ollut mikään rannallamakailija ja muutenkin samantyyppiset "kesätoiminnot" rajoittuu siihen, että mökillä saatan maata laiturilla puoli tuntia ja käydä kerran sukeltamassa ja sitten taas etsin sopivan varjopaikan, jossa istua ja lukea tai tehdä milloin mitäkin. Siinä, kun lumi narskuu jaloissa ja kaulahuivia on nostettava vähän korkeammalle kasvojen suojaksi, on luonnetta. Siinä kun huiskii jaloillaan oranssinpunaisen keltaista lehtikasaa on luonnetta. Säkkipimeässä syysillassa tehdyssä kävelylenkissä on luonnetta. Ensimmäisessä villasukat jalassa juodussa teekupillisessa on luonnetta, varsinkin jos kaikkiin tuikkukippoihin löytyy kynttilä. Toisaalta luonnetta on myös siinä, kun kumisaappaat jalassa läpsyttelee lumensulamisvesissä. Kevään ensimmäisessä pyörälenkissä on sitä jotakin, ihan kun olisi karannut kotoa ja maailma vain odottaisi suurtekoja pyöräilevältä naisihmiseltä.

Vappunakin on vielä kivaa, jos sataa räntää. Siitä eteenpäin alkaa se kesälomien, helteiden, uimavesien lämpenemisen, juhannuksen, mattolaitureiden ja ruoholeikkaamisen odottaminen. Siinä vaiheessa minä aina alan odottaa sitä koska pellonreunan metsä alkaa vaihtaa väriä ja silmänkantamattomiin ulottuva vihreä massa vaihtuu toisiin väreihin. Tosin tämä kevät ja kesä on ollut vähän erilaiset, koska meillä on ollut oma piha, jota laittaa ja odottaa kasvaako summanmutikassa kukkalaatikkoon heitetyistä sipuleista mitään. Ja nyt kun pihaa katsoo, ei voi olla kuin tyytyväinen. Mikään ei ole mennyt totaalisesti mönkään. Kaikki on onnistunut hyvin tai kohtalaisesti. Raparperi tuli istutettua liian ahtaaseen paikkaan, sen joutuu siirtämään ensi keväänä ja terassin alta pukkaa nokkosta. Kukkapenkeissä kasvaa muitakin rikkaruohoja, mutta se on vain kotoisan näköistä. Tiedän sen, etten viihtyisi jos meidän piha olisi kuin ammattipuutarhurin stailaama. Koska silloin se ei olisi meidän piha.  Emme ole mieheni kanssa kovia reissammaan, kumpaakaan ei kiinnosta aurinkorannat tai sykkivät suurkaupunkilomat. Häämatka tehtiin Suomen suurimpaan kyläkauppaan ja mökille. Joten kesälomakin on mennyt suurimmaksi osin mökillä ja kotona eikä ole ollut tarvettakaan muulle. Kotona on ollut hommaa ja kotona on hyvä olla. Kotoa on helppo lähteä terassille pyöräilemään, koska kotiin on sitten kiva tulla nukkumaan omaan sänkyyn tasan siihen kellonaikaan kun itseä huvittaa. Kotona voi ottaa tirsat terassilla hame korvissa ja kotona voi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa, mennä sinne minne osaa mennä näyttämättä turistilta. Kotona voi laittaa verhot ikkunaan ja oven lukkoon, kun haluaa olla rauhassa.

Mutta siis alunperin minun piti siis kirjoittaa työstäni. En ole korkeasti koulutettu, olen valinnut kaupantätiuran ja aina joskus se harmittaa. Vituttaa suorastaan, että paskalla palkalla tehdään paskaa duunia ja ollaan ihmisten sylkykuppina. Mutta jonkun on sitäkin työtä tehtävä. Jos en todella jaksaisi tätä alaa, olisin kyllä vaihtanut ja alkanut opiskella jotakin "oikeaa" työtä varten. Mutta viihdyn jotenkuten, joten otimmekin asuntolainaa omakotitaloa varten ja kaupantätiurani siis jatkuu. Juuri tästä juttelin erään (työ)kaverini kanssa ja huomasimme, että meitä molempia yhdistää kaupantäteys ja korkeasti koulutetut lähimmät ystävät. Molemmat myöntävät, että kateuttahan se on kun alkaa ajatella, että ystävillä on luultavasti muutaman vuoden päästä palkkapäivänä tilillään tuplasti niin paljon rahaa kuin meillä kaupantädeillä. Mutta toisaalta me olemme itse valinneet työmme ja siinä viihdymme ja sitä teemme päivästä toiseen. Se olisi varmasti vaikeampaa jaksaa ja olla välittämättä tuloeroista, jos olosuhteiden pakosta en olisi siinä työssä, johon olisin aina halunnut. Koska minulla ei ole ollut koskaan sellaista tunnetta, että olisin halunnut patologiksi viisivuotiaasta asti. En ole oikeastaan halunnut OIKEASTI oikein millekään tietylle alalle, olen vain halunnut mukavan työpaikan, jotta voisin elää turvallista ja mukavaa elämää niinkuin haluan. Ja nythän minulla oikeastaan on sellainen elämä. Ja sellainen työpaikkakin. Joten ehkä nyt on sitten hyvä olla kaupantätinä. Joku ammatti-ihminen saattaa kutsua minua alisuorittajaksi ja sellainen varmaan olenkin, myönnän sen itse kun huomaan selailevani työpaikkailmoituksia vaativammista tehtävistä. Kohdalleni osuu sellaisia päiviä, kun työt voi tehdä puolella ymmärryksellä ja vasemmalla kädellä, eikä kukaan huomaa mitään. Toisaalta haluaisinko, sellaiseen työhön, jossa minun olisi tehtävä töitä vielä kotonakin, 60 h viikossa tai ajateltava jatkuvasti sitä kannattaako tämä nyt varmasti. Tuohon on helppo vastata "en halua", koska en ihan oikeasti halua. Tämä on ihanteellinen tilanne, kun työpäivä ja töiden tekeminen alkaa vasta tasan sillä hetkellä kun leimaan itseni sisään ja loppuu tasan sillä sekunnilla kun leimaan itseni ulos ja kotimatkalle.

Asiaskaspalveluammatti on ammatti, jota jokaisen pitäisi joskus käydä kokeilemassa, niin ehkä ne aivot ei jäisi sinne narikkaan kun lähdetään ostoksille ja asiakkaaksi jonnekkin. Ollessani vielä pikaruokaravintolassa töissä, kaikille pukumiehille, joilla oli luonaalle tullessaan naamallaan Sä-et-tiedä-mistään-mitään-kun-paistat-vain-hampurilaisia-työksesi-ilme, mieli teki aina sanoa, että kokeillaanko kestätkö täälä viikkoakaan ja nykyisessä työssäni kaikille, jotka valittavat siitä kun myyjät eivät ehdi kantaa heidän ostoskorejaan, voisin aina välillä muistuttaa, että teleportaatiota ei ole vielä keksitty ja mekin olemme ihmiä, emme koneita. Kaupassa mikään ei tapahdu itsekseen ja ihmiset tekevät joskus virheitä, vaikka niitä ei saisi asiakaspalvelutilanteessa tapahtua. Tietenkin on olemassa useita "Mä nyt ajattelin taas tulla sua tänne kattomaan"-tyyppisiä asiakkaita ja hyvä niin. Ja useimmat, 90 prosenttia kaikista asiakkaista, ovat vaan kasvotonta massaa, joilta otetaan rahat pois kuleksimasta ja joille toivotetaan uudenvuoden aattona hyvää uutta vuotta. Itseni tyyppiselle erakkoluonteelle asiakaspalveluammatti voi olla joskus hyvinkin väsyttävää, avrsinkin jos on ollut hankalien asiakkaiden päivä. On yllättävän raskasta oikeasti vetää iloista roolia 8h päivässä, 5 päivää viikossa. On päiviä, kun en moikkaa naapureita kun en vain yksinkertaisesti jaksa enää olla "hei, hei"-asenteella työpäivän päätteksi ja olen viime vuosina oikeasti alkanut entistäkin enemmän valitsemaan seuraani ja hetkiä, jolloin haluan olla seurallinen. Jonkun verran olen kuitenkin oppinut rauhoittamaan kaupantätirooliakin. Jos asiakas ei vaivaudu tervehtimään, katsomaan päälle tai häneltä ei kuule kiitosta, en minäkään ole ystävällinen, en hymyile enkä panosta palveluun. 

Mikähän sinä on, että virheet kuitissa, hinnoissa, tavaroissa, virheet missä kohta kauppaa vain, pitää aina esittää niinkuin maailma niihin kaatuisi ja asiakkaalta olisi nyt huijattu suuriakin omaisuuksia? Tavaratalossa, jossa työskentelen, tavaroiden hinat muuttuvat aika ajoin, johtuen milloin sisäänostohinnan muuttumisesta, tuotantokustannuksista, tavaran poistumisesta valikoimastamme jne. ja joskus joillekin tavaroille jää vahingossa väärä hinta hyllyyn. Useimmissa tapauksissa hyllynreunan ja kuitin hinnan ero on euron kahden luokkaa korkeimmillaan, joskus vähemmänkin ja silti kun sitä kuittia tiirataan maksamisen jälkeen asia esitetään niinkuin olisi nyt mummon perintörahat lähteneet mustalaisten huijaamina tililtä. Mikä siinä on niin vaikeaa esittää asiansa ystävällisesti niinkuin normaalit aikuiset ihmiset tekevät? Huomauttaa ihan ystävällisesti, että tämä hinta ei nyt oikein täsmää. Ettei tarvitsisi ihan oikeasti olla ensimmäisenä pyytämässä tavaratalopäällikköä paikalle kun sinua on nyt huijattu ja kiskottu rahaa vääryydellä se 20 centtiä. Virheen korjaaminen olisi mielekkäämpää ja mokasta huolimatta kaikille jäisi hyvä mieli, asiakasta olisi mukava palvella toistekin. Myöskin kassahenkilöstä, kaupasta tai yleisestä säätilasta johtumattomat tekniset ongelmat herättävät kaikenlaisia tunteita. Suurin osa ymmärtää, mitä kassalla oleva ilmoituslappu korttimaksuongelmista tarkoittaa. Osalle joutuu jokaiselle ottamaan sen oman ratakiskon esiin ja vääntämään, jonka jälkeen useimmat heistä käyvät automaatilta hakemassa oikeaa rahaa. Muutama vetää herneet palkoineen nenään, koska ihan kiusallammehan me pankkiyhteyksiä katkomme, koska mehän tiedämme koska juuri SINULLA on kiire ja olet kiireessä päättänyt tulla meille ostoksille ja näin annamme sinulle hyvän syyn haukkua meidät kaikki. Loput ovat vain niitä, jotka eivät vain ymmärrä nykyajasta yhtään mitään. "Onkohan se tossa viereisellä kassalla se sama ongelma?" Kyllä, valitettavasti, meidän ketjulla ei ole ihan vielä niin paljon varallisuutta ja atk-tukihenkilöitä, että jokainen kassa voisi toimia eri verkon kautta. "No kyllä se aikasemmin aamulla kun kävin tankkaamassa toimi." Kyllä varmasti ja naapurikaupassa toimisi myöskin, kun tosiaan KOKO KAUPUNKI ei ole kytkettynä meidän kanssa samaan verkkoon.

Minun ongelmani on se, että minulla on hyvä kasvomuisti. Muistan tasan tarkkaan kaikki vatipäät ja mikä heidän ongelmansa kaupan kassan kanssa kohdatessa oikein on. Joittenkin tällaisten vakiasiakkaiden kanssa olen jo onnistunut ottamaan käyttöön jonkun tietyn roolin, jutun, vitsin, asenteen. Esimerkiksi osaan heittää huumorille kun eräs kärttyinen vanha ukko tulee ostoksille, koska kerran hänkin erehtyi näyttämään oman "Mä tulin sua taas tänne kattomaan"-puolensa ja pitkän aikaa hän on ollutkin ihan tyytyväinen asiakas. 

Joten kun seuraavan kerran mielesi tekee valittaa siitä, että muovipussi on niin kallis, älä sano sitä ääneen vaan juttele kassan takana istuvalle IHMISELLE mukavia, saatat saada sen pussin kaupan päälle.

Hauskaa lomaa sellaisen alottaville ja hauskaa työviikkoa lomansa lopettaneille!