Niin. Siis koska se on liian aikaista ja koska se on liian myöhäistä? Minun sisäinen jouluihmiseni on heräillyt eloon varoittamatta ja vääjäämättä noin kolmen vuoden ajan ja se alkaa olla täysikasvuisen kokoinen. Tämän vuoden ongelmaksi ovat nyt vain muodostuneet täydellisten jouluverhojen löytäminen, mutta niin tonttu en kuitenkaan vielä ole, että unettomia öitä ei asian tiimoilta ole vietetty. No, keittiöön on löytynyt The Tonttuverho 2000, muu talosta saa nyt pärjätä jollakin vähän sinne päin. Sisäistä jouluihmistäni kyllä hieman hämmentää se, että joulukuun 2.päivänä maassa ei ole lunta ja eilen tein koiran kanssa kuralenkkien ultimateversion.

Normaalisti joulufiilis lähtee nousuun joulumarkkinoista, jotka yleensä järjestetään marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Tänä vuonna fiiliksen nousu oli kuin kanan lento, yritys oli valtaisa mutta lopputulos oli kuta kuinkin mahalasku. Tonttukoristeiden keskeltä ja piparimausteen tuoksusta kun astut ulos luihin ja ytimiin menevään syyssateeseen ja harmauteen, tonttu-ukot ei juuri hyppele. Ja kun tämä nykyinen siunattu olotila hieman rajoittaa jaksamista, jouluvalot ovat edelleen laatikoissaan varastossa. Ja olenhan sitä paitsi muuttanut viime joulun jälkeen, joten ko. valojen sijaintikaan ei ole ihan varmoista varminta faktaa... Olen asettanut uuden päivämäärän joulun saattamiseksi kotiimme, itsenäisyyspäivää voi hyvin juhlistaa etsimällä koristetontuille paikkaa.

Ehkä siitä huomaa aikuistuneensa kun joulussa tärkeintä ei olekkaan lahjat ja niiden lukumäärä vaan fiilis, joka joulusta tulee. Vuosi lähesty loppuaan ja kun viimeinen kiirerutistus on takana, on ihana vain olla perheen kanssa rauhassa. Paitsi, että todellisuudessa joulurauha alkaa normaaleilla perhearvoista välittävillä ihmisillä vasta loppiaisena. Lapsena aina ihmettelin miksei meidän perhe nää sukulaisia ja mummoja ja vaareja jouluaattona vaan olemme tiiviisti kotona, vaikka koulukaverit riensivät jouluna sinne ja tänne ja joka toinen aatto vietettiin mummon A luona ja joka toinen mummon B luona. Nyt kun olen itse ravannut mieheni kanssa viimeiset 3 joulua kelloa tuijottaen molempien vanhempien ja siskojen luona aattona syömässä, juomassa, viemässä lahjoja ja lätisemässä samoja asioita mitä arkenakin lätistään, olen ymmärtänyt miksi meidän perhe vietti aaton aina tiiviisti kotona omalla kokoonpanolla. Jouluaaton ravaaminen on aivan saatanan rasittavaa ja ressaavaa. Joku voisi nyt sanoa, että helpollahan te pääsette kun kaikki tarvittavat osoitteet löytyvät max vartin ajomatkan päästä, mutta minä sanon, että hermo siinä menee kuitenkin kun hyvällä säkällä päästään puolen yön maissa omaan kotiin ihailemaan omaa joulukuusta. Joten tänä vuonna sanoin muistaakseni jo kesällä ensimmäisen kerran, että minähän olen sitten kotona KOKO jouluaaton. Katson piirretyt teeveestä ja syön riisipuuroni rauhassa katsomatta kertaakaan kelloa. Meille saa tulla aattona kylään, saatan kahvitkin keittää, mutta MINÄ en liiku MINNEKÄÄN. Aion oikesti nauttia joulufiiliksestä ensimmäisen kerran rauhassa koko aikuisikäni aikana ja jos jouluna ei ole lunta, vedän ikkunaverhot kiinni ja kuvittelen että ulkopuolella on hanget korkeat nietokset.

Yhtäkään joululahjaa en ole ostanut. Ja nyt en ole varma pitäisikö moisesta puutteesta ressaantua vaiko eikö. Kukaan ei taaskaan toivo mitään erityistä ja vanhempamme ovat kieltäneet ostamasta heille isoja lahjoja. Tänä vuonna voisi oikeasti kokeilla tällaista puuroa-koko-kylälle-tyyppistä lahjaa, saisi hyvän omantunnon eikä vanhemmillakaan olisi mahdollisuutta voivotella, että mitä te nyt taas näin ootte ostanu....  Miehelleni on kai ostettava jotain, kysymys vain enää kuuluu mitä. No ostan villapaidan ja kirjan tai kalsareita, sukkia ja kirjan. Varmoja valintoja, jotka aina menee hyötykäyttöön.

No sisäinen jouluihmiseni on onneksi pysynyt maltillisella tuulella aikaisemmatkin vuodet, minkäänsorttinen joulunatseilu ei ole tullut esille eikä kysymykseen. Luulen, että maltillisella linjalla pysytään tänäkin vuonna, kunhan vain pidän pääni tässä aaton ohjelmassa enkä riehaannu jos taivas ensi viikolla repeää ja saamme kolme metriä lunta. Mutta ensin olisi pohdittava se joulukorttien postitusaikataulu, koska ensimmäinen kortinlähettäjä en halua olla, mutten halua, että joulutervehdyksemme saapuu perille vasta uudeksi vuodeksi. Toivotan kuitenkin kaikille jo alustavasti ihanaa joulun odotusta ja muistakaa, että materia vasta tunnelman jälkeen...