Ja koko päivän sielä eilen vietinkin. Istuin aamulla bussiin ja illalla samalla kyydillä takaisin. Olin puolitutun matkanjärjestäjän kyydissä ihan itsekseni, seurana täysin tuntemattomia ihmisiä, joten vietin työpäivän kierrellen Ikeaa ihan itsekseni ja rauhassa. Olen aina ollut sellainen, että asiat hoituu parhaiten kun itsekseen tekee, kaiken moinen seura on oikeastaan aina vähän liikaa minulle. Ja kun yksin menee, ei tarvitse sopia ruokailuaikatauluja, kahvipausseja ja saa ihan itse mennä ja kiertää siiheen suuntaan ja niitä osastoja kun tarvitsee ja omaan tahtiin.

Nurkka, joka kaipasi pelastusta.

Mutta ajatus oli siis kirjoittaa nyt tästä kokemuksesta nimeltä Ikea, koska tämä ensimmäinen yksin suoritettu kierros antoi myös uusia näkökulmia. Ensinnäkin Ikea on täydellinen paikka aloittaa perheriita. Kun yksikseni kiertelin tavarataloa, pystyin samalla kuuntelemaan sujuvasti kanssashoppailijoiden juttuja. Ei jäänyt ihan sormilla laskettaviin kertoihin kun jonkun äänessä oli kuultavana kiukkua. Jos mukana ei sattunut olemaan ketään, jonka kanssa aloittaa riita, sen voi hyvin aloittaa myös puhelimen välityksellä. "Siis kysehän ei ole siitä tarvitaanko me..."sanoi eräskin nainen ilmeisesti miehelleen puhelimessa hyvinkin kiukkuiseen sävyyn, kun satuin kävelemään hänen ohitseen käytävällä. Hieman huvitti, olisi pitänyt jäädä lähistölle kuuntelemaan mitä asia koski. Toinen nainen oli tehnyt sen virheen ja ottanut sen miehen konkreettisesti mukaansa. Itku eikä jalan polkeminen vihaisesti maahan ollut kaukana, kun he keskustelivat astioiden keskellä jostain,mihin "pitäisi olla valmis sijoittamaa ylimääräinen kymppi". Ikeahan on sitten viimeisillään raskaana olevien luvattu valtakunta. Niitä vatsojen määrää, kun ne vyöryivät käytävillä vastaan! Ja kun ne vatsat olivat erehtyneet ottamaan tulevat mummot mukaan. Miksi? Ilmeisesti avustamaan lastentarvikkeiden ostamisessa tai lapsenvahdiksi isommille mukana oleville lapsille, mutta kun sitten piti alkaa tiuskia siitä kuinka paljon sitä kangasta tarvitaan sinne lastenhuoneeseen, ootko sä nyt mitannu tän oikein, onko Nelli nyt siellä leikkipaikalla, mutta kun tämä hoitopöytä olis just sopiva.... Ja jos ei konfliktia muusta saanut aikaiseksi niin sitten meno mukana olevilta lapsilta käämi ja koko päivän jostain kuului jonkun pienen ihmisen tuskainen huuto.Ja oikeasti, onko se koko perhe pakko raijata mukana, jos tietää, että edessä on koko päivä Ikeahelvetissä. Ja varsinkin jos tapana on mennä ajan kanssa ja rauhassa ja kierrellä ja kaarella, ei voi olettaa, että kolmevuotias jaksaa kiltisti istua kärryissä koko sen ajan. Tiedän, että minulla olisi ollut ihan varmasti suhteemme ensimmäinen oikea riita käsillä, jos mieheni olisi ollut mukana. Hänellä menee aina käämi kun lähimarketissakin on jonoa eikä hän osaa käyttää kyynerpäätaktiikkaa päästäkseen ruuhkassa eteenpäin. Hän etsii kaupasta sitä mitä tarvitsee, minä käyn mieluiten kaikki vaihtoehdot läpi ja moneen kertaan.  Luultavasti nyt viettäisimme mykkäkoulua, mutta onneksi olin viisas ja lähdin yksin matkaan.

Mutta tuli siellä vastaan järkevääkin porukkaa. Pariskuntia, joista toinen oli ymmärtänyt osansa autokuskina ja kärryjenlykkijänä. Nämä, yleensä miehet, tulivat kiltisti mukisematta perässä ja työnsivät kärryjä, joihin vaimot sitten kasasivat erinäisiä ikeaheräteostoksia. Heillä ehkä oli jo takana muutama ikeaperheriita, joista oli otettu jotakin opiksi. Jos ei muuta niin mies oli ymmärtänyt, että parempi kai vain olla hiljaa ja olla katsomatta kuitin loppusummaa.

Ikea tuo myös esiin meidän jokaisen sisäisen varastomiehen, koska kyseessähän on aika pitkälle asti ajateltu itsepalvelukonsepti. Istuin bussin lähtöä odotellessani palvelutiskin edessä olevalla sohvalla ja tarkkailin ihmisiä kärryjensä kanssa. Ikeassahan ostoskärryjä löytyy ainakin kolmea eri mallia ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa. Aika monella oli itsepalveluvarastossa leikannut ja laatikot oli kasattu kärryyn niin, että torni jopa pysyi pystyssä ja kassalla ei ollut hankaluuksia löytää tuotteista viivakoodeja. Mutta olihan siellä joukossa heitäkin, joiden kärry oli pakattu väärinpäin. Pienet tilpehöörit alimmaisina ja kirjahyllylaatikot päällimmäisinä, joillakin jopa poikittain "ei väistytä"-mentaliteetillä. Ja kun sitten niitä tavaroita pakattiin autoon ja peräkärryyn, kerran kolmessa vuodessa naapurilta peräkärryä lainannut arjen Macgyver pyöritteli littanoita neliön mallisia laatikoita kuin tetrispalikoita ikään yrittäen muodostaa niillä mahdollisimman yhtenäisen pinnan ja kuormahan sidottiin kukkakimppujen sitomiseen tarkoitetulla pakkausnarulla jos kärryn kuomu ei mahtunut kiinni ja se tuli laitojen yli. Ilmeisesti naapuri eikä Macgyver ollut koskaan kuullut puhuttavan kuormaliinoista tai liikenteen vaarantamisesti.

Itsepalvelu on tosiaan Ikean tunnusmerkki. Mutta yllättävän paljon ihmiset silti haluat tulla palvelluksi, haluavat kokea asiakaspalveluelämyksen. Tai pelkäävät tekevänsä jotakin väärin kun kyse on asiakkaiden omista rahoista ja ostoksista sillä tavallisen kassan takana oli siis metrien ja taas metrien jono, itsepalvelukassalle sai vain kävellä. Jos omatunto on puhdas ja osaa lukea ja ymmärtää lukemaansa, itsepalvelukassalla pärjää loistavasti.  Ja ongelmatilanteessa tekemisiä valvoo koko ajan joku ja en yhtään ihmettelisi, jos itseään palvelevaa maksajaa kuvattaisiin koko ajan maksupäätteestä. Tavaratalon seinillä roikkuvista infoteksteistä luin, että itsepalveluperiaate on myös yksi syy siihen, että tavaratalo myy halvalla samanlaatuisia tavaroita, kuin kaikki muutkin huonekaluliikkeet. Eli siis kun tietyihin tilanteisiin ei tarvitse palkata ihmistä palvelemaan ihmistä, näin säästyy rahaa, jota kuluttajan ei tarvitse maksaa tavaratalolle. Oli tuosta mitä mieltä tahansa, minä pidän Ikean tyylistä. Saa olla yhtenä jäsenenä valtavaa asiakasmassaa eikä yksikään myyjä ole hyppimässä naamalle, että mites nyt tänään voisi olla avuksi ja mitäs rouvalle laitetaan.

Ikeassa on myös ymmärretty jonottaminen ja asiakasmäärät ihan uudenlaisella, paremmalla tavalla. Ruokalistalla on kolmea vaihtoehtoa, joista kaikista on tärkeimmät tiedot kenen tahansa luettavissa jonotusalueen alkupäässä. Kauheasti ei jää kysyttävää tai kinattavaa ja huomautettavaa enää siinä vaiheessa kun ateriaa kootaan lautaselle. Tiskin takana on jokaiselle aterian osalle oma tarjoilija, jolloin jono liikkuu koko ajan ja tuskastuttavalta näyttävä ihmismäärä ei ehdi kaukaa vanheta paikallaan. Jonotushan vie tilaa, mutta sekin asia on hoidettu sokkelolla, jossa jono kiemurtelee ja mahtuu näin pienempään tilaan. Muutenkin koko tavaratalo on tilava ja toimiva, on toki olemassa pääkäytävät, mutta ne harvoin tukkeutuvat, koska sivummallakin olevilla käytävillä on tilaa liikkua kärryn kanssa ja risteillä tyrkkylaarilta toiselle.

Apuvoimia onneksi löytyi haastavaan pakettien avaamiseen.

Setäni oli onnistunut viime kesänä ohjaamaan itsensä ja vaimonsa ulos Ikeasta 3,5 € arvoisten ostosten kanssa alle tunnissa. Hän olikin ovella sanonut, että seurataan vain noita lattiassa olevia nuolia eikä eksytä sivuteille. Aikamoinen suoritus paikassa, joka on suunniteltu herättämään ihmisessä "OSTAOSTAOSTA!!!"-tunne ja heräteostoksia pyöritellään sitten tyhmänä kotona ja eikä käyttötarkoitusta enää muistetakaan vaikka se ostohetkellä vaikutti kristallinkirkkaalta. Mutta laatu on mielestäni samaaa kuin missä tahansa muussakin huonekaluliikkeessä ja tavara on helppo laittaa takaisin kiertoon kun sitä ei enää tarvitse, kun sitä ei ole kuukausikaupalla tarvinnut odottaa ja maksaa siitä itseään kipeäksi. Ikeassa ei tarvitse tehdä hankintoja loppuelämäksi vaan nykyistä elämäntilannetta varten ja jos siellä käy vain noin kerran kahdessa vuodessa niinkuin minä, jää rahaa niihin muutamaan heräteostokseenkin. Menin, näin ja koin Ikean taas kerran, tällä kertaa ihan asiallisin ostoksin, tavaroin, jotka toivottavasti auttavat hieman tähän kotimme kaaokseen. Niin ja lihapullista jaksoin 8/10! 

Ja kiitos Ikean, nurkka on nyt pelastettu!