Asiat etenee ja niiden mukanana tuomista muutoksista on kai kerrottava eteenpäin. Osittain siksi, että en ole törmännyt yhteenkään "realistiseen" raskauskirjaan ja tästä syystä kärsinyt pienoisesta paniikista siihen asti, kunnes neuvolan täti on nauraen sanonut kaiken kuulostavan normaalilta ja osittain siksi, että ihan oikeasti päässäni ei liiku yksikään ajatus ilman, että se saa mukaansa raskausaiheisen sivuajatuksen. Joten tässä olisi raskausajan puolenvälin faktat:

- Raskausoppaat ja -kirjat julistavat odottavan äidin nyt hehkuvan, koska pahoinvointi on loppunut ja olo on mitä mainioin. Kissan viikset, sanon minä. Pahoinvointi ja alkuväsymys on kärpäsen kakka Saharassa verrattuna siihen, kun kohtu alkaa ihan oikeasti kasvaa ensin sisäpuolella. Tämä johtaa siihen, että sellaiset vähäpätöiset sisäelimesi kuten keuhkot ja pallea joutuvat tekemään kasvavalle kohdulle tilaa ja oikeasti luovuttamaan osittain paikkansa sille. Lopputuloksena on se, että sellainen vähäpätöinen elintoiminto kuin hengittäminen on ajoittain raskasta, keskivartaloa tuntuu kiristävän vyö tai tuntuu kuin keuhkot purskahtavat kyljistä ulos juuri tällä sekunnilla. Jos yrität töissä tai kotona saada ihan oikeasti aikaan jotakin, kaivat omaa hautaasi. Seurauksena moisesta rehkimisestä saatkin sitten koko illan etsiä mukavaa asentoa, jossa saisit vedettyä keuhkot mahdollisimman hyvin ilmaa täyteen.

- Seurauksena tästä keuhkojen uudelleenasettelusta on myös se, että jos puhut liian kauan ja liian nopeasti, hengästyt pelkästä puhumisesta. Koska vartalossasi sykkii nyt oikeasti kaksi sydäntä, leposyke on muutenkin korkea eikä tarvitse Mount Everestiä valloittaa, että puuskuttaisit kuin höyryveturi.

- Koirasi ei enää saa nauttia hetken mielijohteesta keksityistä lenkkeilyreiteistä tai lumipenkkojen keskeltä ryömimiseltä. koska et vain itse ihan oikeasti kykene kävelemään kuin hyvin hoidetuilla kävelyteillä. Tai jos hyvänä päivänä päätät, että ohjelmassa on metsälenkki, kaivat taas omaa hautaasi. Illalla et pääse sohvalta suoraksi kun nivusiin sattuu ja alavatsa on hellänä kasvukivuista, jotka tulevat sitten kaksinkertaisina vähän raskaamman liikunnan takia.

- Et kyllä ymmärrä, missä vaiheessa olosi pitäisi olla seksuaalinen ja viehättävä niinkuin raskausoppaissa luvataan. Jos ei jomota, ole hengenahdistusta, päänsärkyä tai muuta kremppaa, olet väsynyt ja viimeinen asia mielelessäsi on peittojen pöllyyttäminen aviovuoteessa. No jos yrität käydä edes kerran viikossa miehesi kanssa yhtä aikaa suihkussa, hän näkee sinut edes silloin alasti. Tosin pelkkä halaaminenkin on hieman haasteellista, koska joudumme mieheni kanssa olemaan hieman lomittain halatessamme. Hänen pallomainen elintasovatsansa ja minun samanmuotoinen vauvavatsa eivät mahdu enää kohtaamaan suoraan edestäpäin.

- Ruokahalu on valtaisa. Minulle on edelleen epäselvää, onko se kaikki syömäni ruoka oikeasti luonnon tapa huolehtia jälkeläisen normaalista ja riittävästä kasvusta vai onko se vain pääni sisällä oleva oivallus, että nyt "saa" syödä kahden edestä. Joka tapauksessa meillä heitetään hyvin vähän vanhaksi mennyttä ruokaa roskiin nykyään.

- Se maha tosiaan kasvaa. Mammahousut ovat oikeasti maailman parhaiden keksintöjen joukossa ja luulen, että ainakin yhdet jätän raskauden jälkeiseen aikaan ihan normaaliin käyttöön. Ei näy takapuoli eikä napa eikä ole kylmä, kun housuissa itsessään on tavallaan se paidanhelma jo valmiiksi. Tässä vaiheessa se tosiaan on tärkeää, ettei pyllistäessä näy liikaa, koska joudun nykyään kyykkimään kuin vanhat mummelit. Jos jalassa olisi vähänkään paljastavammat housut, näyttäisin kyllä ihan KAIKEN...

- Jos olet joskus tuntenut kummallista muljahtelua vatsassasi kun olet katsonut sitä Alien-elokuvaa, jossa Sigourney Weaverin vatsasta turskahtaa alien ulos, vauvan liikkeiden tunteminen vastaa hyvinkin tuota olotilaa. Ensimmäiset liikkeet voi hyvinkin tulkita omaksi ilmavaivakseen, kunnes alkaa sitten ihmetellä, että eipä ole ennen pierut kulkeneet väärään suuntaan, takaisin sisällepäin. Liikkeiden voimistuessa ja lisääntyessä ei ole enää vaikea erottaa omaa pieruaan ja vauvan muljahtelua toisistaan. Paniikki iskee tässäkin asiassa, tietenkin. Vauva kun vielä mahtuu liikkumaan joka suuntaan ja jos sattuu olemaan selkääsi tai muuten sisälle päin kääntyneenä, liikkeet eivät tunnu voimakkaina ja olet heti varma, että nyt ei asiat ole kunnossa ja kohdallaan.

- Pissahätä on tosi hauska asia. Varsinkin, jos ei omista seurapiirirakkoa ja töissä on aina kiivettävä rappuset toiseen kerrokseen päästäkseen vessaan. Ja varsinkin jos lapsukainen on päättänyt, että tänään on kiva köllötellä äidin rakon päällä. Tällaisissa tilanteissa ei ole ollenkaan epätavallista, että viisi minuuttia vessassa käynnin jälkeen, sinulla on taas niin kova hätä, että voisit laskea housuusi jos et pääse vessaan. Ja koska näläntunteen lisäksi myös janontunnen on tavallista voimakkaampi, juot päivän aikana enemmän ja se taas osaltaan lisää vessassa ramppaamista.

- Luonto on siitäkin ihmeellinen asia, että raskaus muuttaa unirytmiäkin. Se todella muuttaa sitä, koska en ole tietoisesti tehnyt asian eteen yhtään mitään. Unien näkeminen on myöskin raskausoire siinä missä pahoinvointikin. Enka nyt tarkoita sellaisia normaalin ihmisen unia vaan unia, joiden tapahtumat muistat aamulla selvästi, saatat jopa herätä hieman pöllämystyneenä, että ollaanko siinä unessa vielä vai ollaanko jo hereillä. Joskus unet tulevat yöllä niin voimakkaina ja vahvoina, että heräät aamulla ihan väsyneenä, koska sellainen rauhallinen taju-pois-nukkuminen ei ole kaikelta unen näkemiseltä onnistunut.


Vatsa kuukausi sitten 1.2.2012