On rankkaa olla äiti ja kirjoittaa blogia, joten jommasta kummasta toiminnasta on karsittava ja blogini kannalta päädyin tällaiseen vaihtoehtoon. Edellinen kirjoitus jäi vähän vaiheeseen, koska nämä blogitekstit pitäisi yhdeltä istumalta saada valmiiksi eikä jättää kesken, koska samankaltaisista ajatuksista ei saa enää myöhemmin kiinni. Joten aloitan nyt uuden kirjoituksen uudesta aiheesta ja katsotaan saanko tämän valmiiksi, ennenkuin päiväunet tuola vaunuissa loppuvat.

Synnytys on nyt siis ohi ja lopputulos on ihana ja perhe-elämää on takana nyt kohta kolme kuukautta. Halusin nyt kirjoittaa siitä, että olen huomannut kuinka pieneksi äitiysneuvolan anti loppujen lopuksi jää ja miten synnytyksestä toivutaan.

- Jos raskaus on sujunut ilman mitään sen suurempia vaivoja ja vaaratilanteita, neuvolassa käynti alkaa helposti mennä hyvin synnytyskeskeiseksi. Ensikertalaisena ei oikein osaa mitään kysyä ja jos synnytys ei herätä kylmää hikeä ja ahdistusta, eipä sielä neuvolla muuta sitte käydäkään tekemässä kuin pissaamassa purkkiin ja seisomassa vaa'alla. Ihan yhtä tyhjän kanssa mutta onpahan äitiysloman alkuun jotakin puuhaa, joka pitää vähän normaalissa arkielämässä kiinni.
- Lantionpohjanlihaksia pitää sitten ihan oikeasti treenata, mutta syitä on muitakin kuin vain ne, jotka lukee virallisissa ohjeissa, jotka sairaalasta annetaan. Koska synnytyksen jälkeen, mikäli se siis on tapahtunu ponnistamalla alakautta,  on istumaan meneminen, seisomaan nouseminen, kyykkiminen, sängyllämakaaminen, kakallakäyminen, aivastaminen ja käveleminenkin opeteltava uudestaan ja kaikkiin näihin toimintoihin olet tähän astisen elämäsi ajan käyttäny ko. lihaksistoa vaikka et ole asiaa sen kummemmin ajatellut. Pöntöllä istuminen on kummallista jos et ihan oikeasti tiedä mitä tehdä tai et vain pysty tekemään mitään. No, kyllähän sielä istuu ihan vaikka vaan huvikseenkin.
- Mikäli täysimetät, varaudu elämäsi ummetukseen ostamalla jotakin ummetuslääkettä jo valmiiksi. SIllä kun meijerituotanto on lähtenyt todenteolla liikkeelle, kaikki juomasi ja syömäsi neste menee suoraan tisseihin maitoa varten ja sitten kun olet keksinyt miten kakataan kakkaatkin kuivia betoninpaloja perse verellä. Ei hauskaa hommaa ollenkaan ja johtaa pahimmillaan siihen, että lakkaat syömästä hetkeksi kun tiedät että vatsa toimii jossain vaiheessa kuitenkin. Joten ota ummetuslääkettä pieni määrä joka päivä niin vatsa toimii hieman mukavemmin. Ja jos sattuu niin mukavasti että punnausyritykset poksauttavat pukaman, ihan oikeasti hae apteekista siihen lääkettä ajoissa. Mielummin vaikka synnytän seuraavallakin kerralla melkein vuorokauden kun uudestaan mietin päivätolkulla kuinkahan olisi kun seisominen istuminen ja paikallaanmakaaminenkin ottaa kipeää.
- Muuten imetystä ajatellen osta rintakumit jo valmiiksi eikä vasta sitten kun pelkkä imetyksen ajatteleminen sattuu vereslihalla oleviin nänneihin. Pieni silikoniapuväline auttaa kummasti ja poistaa yhden synnytyksen jälkeisen vaivan.
- Jälkivuotoa ajatellen osta valmiiksi niitä paksuja ja pitkiä siteitä, joita et normaalioloissa käyttäisi ikinä. Varsinkin jos sinulla on leikkaus- tai repeämähaava. Paksusta siteestä saat nimittäin ylimääräisen toppauksen, joka pehmentää alastuloa joka kerta kun käyt istumaan.
- Hoida mahdollista leikkaus- tai repeämähaavaa ihan oikeasti pesemällä ja antamalla ilmaa. Olisin vaatinut nukutuksen jos minun olisi pitänyt mennä tulehtuneen haavan kanssa lääkäriin.
- Synnytyksestä ei toivu hetkessä vaikka se olisi ollut kuinka helppo tahansa, uskallan näin väittää. Vaikka minulla se ei ollut helpoimmasta päästä, olisi minun pitänyt ottaa vieläkin rauhallisemmin kuin otin. Pyykkiä ehtii pestä muutenkin mutta äitiysloma on ihan oikeasti sitä varten, että makaat sängyllä vauva kainalossa vaikka koko päivän. Onneksi minulla on sitä lomaa vielä rutkasti jäljellä.
- Muutenkin minimoi stressi! Jos maitoa ei tule riittävästi, osta korviketta. Jos lapsi vaatii rauhoittuakseen jotakin suuhunsa, opeta hänet käyttämään tuttia, jos haluat ettei hän kasva kiinni rintaasi. Sokerivesi auttaa tässä asiassa: toppaa tuttia siihen niin johan maistuu! Järjestä vapaapäiviä eli päiviä kun kukaan ei tule käymään eikä soita.
- Ajattele synntystä kärpäsen paskana Itämeressä. Koska sitä se oikeasti on sinun ja lapsesi elämässä. Se saattaa kestää muutamasta tunnista muutamaan päivään mutta se on aika nopeasti loppujen lopuksi ohi. Kun asiaa alkaa oikein miettiä, synnytys on vain se yksi kerta kunkin lapsen kohdalla mutta se lapsi on sinun loppuelämäsi ajan sinun lapsesi ja asioita, joita sinun pitää lapsellesi opettaa ja joista olla vastuussa hänen puolestaan on aika monta muuta ja suurempaa kuin synnytys. Siinä vaiheessa kun alat miettiä sitä, millä lapsesi saisi ymmärtämään kaikkia maailman vaaroja ja mahdollisuuksia, ei hänen syntymänsä ole päällimmäisenä mielessä. Silloin sitä vain ajattelee sitä, että toivottavasti lapseni ei tule kohtaamaan matkallaan yhtään namusetää/raiskaajaa/huonoa pari suhdetta/kodittomuutta/koulukiusaamista ja ties mitä muutakaan.