Olen huomannut, että vaikka millekään muulle ylimääräiselle ei elämässä olisi aikaa, niin ajattelulle on aina aikaa, vahingossakin. Viime aikoina ajatukset ovat pyörineet vähän kaikessa vastaantulevassa ja aika yllättäviä ajatuspolkuja olen niistä saanut aikaan. Tässä nyt muutama ajatuspolku muutamasta jutusta...

Tuotteet, joita nykyään mainostetaan:

Joulun aikoihin telkkarissa pyöri Veikkauksen arpakalenterin mainos, jossa yksi koomikko esitti Hannu Karpoa. Itse tykkäsin mainoksesta, koska Hannu on aina ollut mielestäni hieman sympaattinen ja koominen henkilö karvahattu päässä jakamassa hirvipaisteja päähän potkituille kansalaisille. No, joka tapauksessa, oikea Hannuhan oli suutahtanut näistä arpamainoksista, mikä mielestäni osoittaa vain sen, että karvahatun alla muhii hyvin huumorintajuton kuuppa. Joten tämä ihan oikea Hannu Karpo on nyt sitten laitettu mainostamaan pakasteruokia, koska pakastimestahan se tuoreus tulee. Näissä mainoksissa oikea Hannu pelastaa päähänpotkittuja eineksiä syöviä perheitä ja muita ihmisyhteisöjä lahjoittamalla heille kassillisen tietynmerkkisiä pakasteruokia ja -aterioita. En tiedä miksi minusta on tulossa varsin kriittinen ja ei niin helposti silmäänkustava kuluttaja, mutta minun mielestäni voisi sanoa näiden mainosten sisältävän tietynlaisen paradoksin. Hannu Karpohan siis korvaa vähemmän aikaa säilyvän ei-pakastetun einesaterian pakastetulla einesaterialla, jolla  on vieläkin pidempi aika sieltä kaupasta päätyä päähänpotkitun kansalaisen lautaselle, vaikka mainoksen tarkoitus olisi tarjota TUORETTA ruokaa. Kuka laitettaisiin mainostamaan sitä ihan oikeaa tuoretta ruokaa? Ai niin siitähän pyörii jo joku ohjelma jossakin kanavalla... 

Pitääpä muistaa katsoa seuraavan kerran ruokakaupassa käydessäni, kuinka kauan tämä Hannun mainostama ruoka pysyy siellä pakastimessa tuoreena.

Toinen paradoksaalinen mainos, jota olen nyt muutaman kerran jaksanut ihmetellä, on sellaista kosketusvapaata käsisaippuakonetta mainostava ihme. Mainoksen mukaan maailman hirvein ja kamalin basilli- ja bakteeripesä on käsisaippuan pumppupullo, koska saippuaahan pumpataan sieltä LIKAISIN käsin. Hyi. Joten tämä uusi mullistava keksintö toimii nyt liiketunnistimella ja kun räpellät käpäläsi oikeaan kohtaan härvelin eteen, härveli annostelee ihan ilman kosketusta nestesaippuaa kädellesi. Mutta onkohan kukaan miettinyt, että mitä sen jälkeen yleensä tapahtuu, kun sielä saippuapullosta on saanut saippuaa kädelleen? Minulla on ainakin aina tapana PESTÄ kädet eikä jäädä levittämään sitä basillien ja bakteerien pesästä pumpattua saippuaa ympäriinsä joka paikkaan jakaakseni kaikille kanssaihmisille saippuapullon pöpöjä. Ja ainakin jos olen koulussa kuunnellut tarkkaan, käsien pesun yhteydessä lähtevät myös basillit ja bakteerit kohti viemäriä, johon se käsienpesuvesikin aikanaan valuu. No, jos joku tulee onnelliseksi ilman kosketusta toimivasta saippua-annostelijasta, niin suotakoon se hänelle!

Takarivissä on kivaa:

Minähän käytin elämästäni 12 vuotta istumalla viitenä päivänä viikossa kiltisti eturivissä, olemalla hipihiljaa ja kuuntelemalla mitä opettajalla on sanottavaa ja näin myös otin suurimman osan opikseni. Halusinhan olla hyvä oppilas ja ymmärtää sen, mikä koulutuksen ja jokaisen oppilaitoksen tehtävä ja syvin tarkoitus on. Noh, olenhan aikuisopiskelija nykyään ja tuosta kahdestatoista hyvän käytöksen vuodesta on aikaa melkein yhtä monta vuotta... Joten ajat ovat muuttuneet, kehitys on kehittynyt ja kirkkainkin timatti himmenee jossain vaiheessa... Nyt olen sitten tilanteessa, että ensi tiistaina pitäisi taloushallin teoriaosan lopputehtävät palauttaan opettajalle ja suoraan sanottuna lumiukko ei ole yhtä ulkona kuin minä olen tällä hetkellä tehtävien tekemisessä. Syytän tästä nyt sitä, että olen koko syksyn istunut luokan perimmäisessä nurkassa ja jokaisella paikalla on tietokone käytettävissä koko ajan. Se kone on myöskin päällä koko oppitunnin ajan koska osa tehtävistä on tehty suoraan tietokoneelle. Jostain kumman syystä netissä surffailu aiheen vierestä on yllättävän helppoa, kun kukaan ei asiaa valvo.  Kuka olisi uskonut, minusta?!!?!?

Presidentin valintaan johtavat argumentit:

Viime viikolla kävin äänestämässä täysin sokkona. Yhtäkään vaalitenttiä tai ehdokkaiden haastattelutunteja lehtijutuista puhumattakaan en ole jaksnaut täydellä sielulla sisäistää ja rauhassa kuunnella.Ensinnäkin taustalla on se, etten ole koskaan ollut millään tavalla poliittisesti valmeutunut, kiinnostunut ko. aiheesta. Lapsuudenkodissani politiikka ei ole ollut koskaan millään muotoa esillä, voin sanoa rehellisesti etten tiedä tänäkään päivänä varmasti mikä on vanhempieni poliittinen kanta. Mieheni taas on kasvanut kodissa, jossa on aina ollut Ahtisaareen asti presidentin kuva seinällä ja hänen vanhempiensa tarina alkaa demareiden kesätapahtumasta. On minulla tietenkin tietyt arvot, joita äänestämäni ihmisen on joten kuten kannatettava, joten minua ei voi syyttää viime keväisestä jytkystä mutta ei minua nyt toisaalta houkuttele tämän toisen ehdokkaan takana olevat kauppatieteiden maisterit mittatilaustyönä tehdyissä puvuissaankaan. Yksi syy tähän totaalisen hatusta vedettyyn äänestynnumeroon on sekin, että loppujen lopuksi kenen arkipäivä muuttuu radikaalisti riippuen siitä kuka presidenttinä nykyään istuu? Mihin se oikeasti vaikuttaa? Ei mihinkään. Ainoastaan ehkä siihen, että uutisissa kerrotaan kuka on käynyt edustamassa Suomea ja missäkin. Sitten on vielä yksi syy, joka on nyt ainakin näiden vaalien aikana on tullut esiin vähän turhankin paljon. Tai ainakin minua se on ärsyttänyt. Asiallisena pitämäni Yleisradionkin ehdokashaastattelut oli ilmeisesti suunniteltu iltapäivälehdistön käyttämään roskienpenkomistyyliin ja eilen satuin hetkeksi aikaa kuunteleman molempien ehdokkaiden yhteishaastattelua, joka pysyi hyvin asiallisella linjalla kunnnes puhe kääntyi mustien sukkien parittamiseen. Ihan yhtä hyvin jatkossa vaalikamppailut voidaan käydä pelkästään uutisvuoto-tyylisillä haastatteluilla ja jättää ihan oikeat asiat sikseen. Noh, onhan se Suomen presidenttiys kuulemma Tuttu juttu-showssakin aikanaan ratkaistu. Mutta kun kerran valtiolla ollaan valitsemassa johtohahmoa ja edustushenkilöä, miksei voida pysyä asiallisesti siinä mitä kukakin tietää ulkopolitiikasta ja miten aikoo Suomea markkinoida tarpeen tullen eikä sekoittaa Antonion rattijuoppoilua asiallisesti alkaneeseen haastatteluun ehdokkaan meriiteistä ja pähkäillä sitä miksi Jenni liittyi vasta nyt näkyvästi vaalikampanjaan. Kaikki turha sonta voisi mielestäni jäädä sinne jonnekin vaalien jälkeiseen elämään, hetkeen kun kenelläkään ei ole mitään muuta sanottavaa tai kirjoitettavaa.

Ensi sunnuntaina aiomme mieheni kanssa antaa kapinaäänet, koska jostain kumman syystä lähipiirissäni on monta, joille Soinin tippuminen toiselta kierrokselta oli henkilökohtainen tappio. Minun mielestäni asiaa presidenttiydestä taas ei ratkaise se, kenen kanssa kukakin on naimisissa, koska enhän voi koskaan tietää millaisissa parisuhteissa tuleva lapseni tulevaisuudessa valitsee elävänsä. Mutta tosiaan kun poliittisen valveutumiseni tila kun on mitä on, lopputulos on minulle oikeastaan se ja sama. Tapahtui mitä tahansa, vaaleissa kuin vaaleissa, ei ole syytä odottaa minun nousevan barrikaadeille puolustamaan poliittista vakautumistani tai seisovan molemmin jaloin jonkun tietyn ehdokkaan joukoissa. Ensin pitäisi opetella ihan kokonaan ymmärtämään mistä ne poliitikot puhuu...